Rikun Kesämatkaraportti osa 15: Alternative truth

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mitä jäi loppujen lopuksi käteen 15 loistavan blogikirjoituksen lisäksi?

Tässä vaihtoehtoinen totuus:

Päivä 1


Päivä 2


Päivä 3


Päivä 4


Päivä 5


Päivä 6


Päivä 7

Seuraavaksi villien huhujen mukaan Duo Erektus laajenee Kivimieskvartetiksi (a/k/a Kolme karvaista miestä ja Riku) ja lähtee daivaamaan Intiaan. Stay tuned.

LOPPU

Rikun Kesämatkaraportti osa 13: Jazztyttö, jazzaa sinä vaan

Kulttuuritarjonnan osalta keskityimme loppureissusta kulinarismin lisäksi musiikkiin. Näin Pori Jazzin ollessa hyvässä muistissa, on hyvä verestää muistoja Ljubljanan jazzfestivaaleilta.


Tapahtumapaikkana toiminut ulkoilmateatteri jätti ainoastaan akustiikaltaan toivomisen varaa. Myös sijainti autotien vieressä häiritsi alkuvaiheen keikkaa. Tontit olivat lähes täynnä ja porukka miellyttävän heterogeenistä. Pääosa yleisöstä oli vanhempaa jazzsnobia, mutta nuorisoa oli myös paikalla. Opiskelijoiden todella huokea 16 euron lipunhinta varmasti auttoi asiaa. Pori Jazzeilta tutut firman lipuilla sekoilevat tuulipukuördääjät loistivat (onneksi) poissaolollaan.

Festareilla riitti vilinää

Homma startattiin käyntiin perinteisellä soolovetoisella kvartettijaskalla. Trumpetisti Tomasz Stankon johtama poppoo hoiti hommansa hyvin, mutta räväkän alun jälkeen homma hieman laantui. Orkesteri tuntui olevan myös harmittavan epätasainen. Liideri Stanko loisti itseoikeutetusti ja samoin basisti. Piano ja rummut jäivät täysin statistien rooliin.

Free Jazz, raja ällistyttävän nerouden ja silkan skeidan välillä on häilyvä. Riitasointuinen tekotaide ei monesti kotikuuntelussa uppoa. Huiput ovat kuitenkin oma lukunsa. Matthew Shipp Trion huikea intensiteetti sai valtaansa vaikka perinteisiä melodioita ei kuultukaan. Trio ei päästänyt kuuntelijaa saatika soittimiaan helpolla. Harvemmin olen nähnyt kun flyygelia hyökytetään sellaisella raivolla kuin mitä Matthew Shipp kuritti koskettimia ja välillä jopa flyygelin kieliä. Tajunnan räjäyttävän keikan ainoa miinus oli täysin turha encore. Musiikille, joka perustuu huolelliseen tunnelman rakentamiseen, parin minuutin palkkiobiisi jättää harmittavan valjun loppumaun. Orkesteri räjäytti hyvässä mielessä tajunnan, joten pitänee varmaan tutustua myös orkesterin levytyksiin.

Free Jazz pisti Samin mietteliääksi

Festivaalin ensimmäisen päivän päätti tuottajaguru (mm.Herbie Hancockin Rockit) Bill Laswellin all-star kokoonpano. Bill Laswellin orkesteri luotti jykevään perusgrooveen, jonka päälle virtuoosimaiset artistit latoivat soolojaan. Erityisesti mieleen jäi vanhan P-Funk kiipparistin Bernie Worrellin hilpeät sooloilut. Musiikki oli hypnoottista ja jamittelut venyivät lähes aina pariinkymmeneen minuuttiin. Jokainen orkesterin jäsen sai oman vuoronsa parrasvaloista, mutta eniten framilla oli Worrellin ohella trumpetisti Nils Petter Molvaer. Laswellin laaja tuotantoskaala näkyi bändin soitossa. Välillä oltiin Jamaikan dub-tunnelmissa josta siirryttiin sulavasti elektronisempaan rikkobiittiin.

Kokonaisuudessaan esiintyjäkaarti oli loistavasti valittu. Jokainen artisti esitti jazzin erilaisia puolia. Eräs osoitus siitä, että jazzfestivaalin musiikkilinja voi olla monipuolinen ilman että jazz-genre laajennetaan koskemaan Stingiä.

Jatkuu..

Rikun Kesämatkaraportti osa 12: Historian siipien havinaa

En muista viimeiseen kymmeneen vuoteen juuri yhtään reissua ulkomaille ettei mukaan olisi tarttunut jonkun verran vinyylilevyjä. Nyt sekin ihme sitten tapahtui. Slovenia ei ole mikään levydiggaajan paratiisi, jollei ole erityisen perehtynyt jugoslavialaiseen musiikkiin. Sillä saralla vinyylipuolella olisi varmasti jotain helmiä löytynyt. Reissun mukavin levykauppakin tarjosi vain ceedeitä ja DVD:eitä:

Paikallinen levyhetsu Dino ja hänen maailmanmusiikkikauppansa

Dinon kanssa oli hyvät turinat Slovenian musiikkiskenestä ja ylipäätään musiikin asemasta maailman universaalina kielenä. Hyvä musiikki ei tunne maantieteellisiä rajoja. Herra oli itse pitkän linjan musiikkitoimija. Levykaupan lisäksi hän pyöritti levyjä ja oli mukana muutamissa bändeissä. Viihtyisästä kaupasta mukaan tarttui muutama cd paikallista klubimusiikkia.

Parhaiten jäi mieleen huonolla tavalla eräs levykauppa, joka oli yksi ylihintaisimpia puoteja joihin olen törmännyt koskaan. Tämä on kyseenalainen kunnia, sillä olen kuitenkin shopannut levyjä Tokiossa, Lontoossa ja Nykissä, joissa kaikissa (yli)hinnoittelu myös osataan. Paikan valikoimatkin olivat aivan kuraa. Mitään levyistä ei ollut hinnoiteltu etukäteen, joten menin tuhlaamaan aikaani noin tunnin pölyisiä levyjä kaivaen. Muutama semikiinnostava sinkku löytyi pitkän kaivelun jälkeen. Järkytys oli aika suuri, kun kysyin mitä levyt kustantavat. Kaikki levyt olivat yli 10 euroa ja kyse ei ollut mistään harkkareista. Sanoin harkitsevani asiaa ja lähdin nopeasti karkuun.

Maksaisitko sinä 15 € huonokuntoisesta Simple Mindsin Don´t You Forget About Me:n 12-tuumaisen jugoslaviapainoksesta?

Rikun Kesämatkaraportti osa 11: Mood Swings

Kesämatkaraportti lähenee loppuaan. Byhyy. Luvassa enää kulttuurireportaasi Ljubljanan jazz-festareilta. Ohessa jotain random-otoksia Ljubljanan kulmilta. Valitettavasti emme saaneet ikuistettua yhtään kuvaa "Kapitalistin paratiisista", paikallisesta hyperostarista, jossa matkakumppanini sekosi Kenzon osastolla. Mestasta sai aivovaurion. Vähän kuin kyläkauppa Keskinen viisi kertaa massiivisempana ja Bossin osastoilla.



Slovenian "louhikäärmeet"

Yössä Ljubljanan yössä

Miniatyyrikaupunki

WTF?

Bridge over Troubled Water


Paikallisia luontaistuotekauppoja

Syvä joki

Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 10: Metelkova by night

Ljubljanan mielenkiintoisimpia alueita on Metelkova. Alue on vähän kuin Makasiinit, ilman minkäänlaista säätelyä. Mestoille kokoontuu paikallista taideporukkaa, muusikkoja sekä muita hörhöjä.


Paikallinen tietolähteemme kertoi, että Metelkovan alue on alkanut ränsistyä ja erilaiset lieveilmiöt ovat nostaneet päätään kulttuurin tieltä. Uusia kulttuurin keskittymiä on alkanut rakentua kaupungin laitamille. Yöllä Metelkovassa olikin kaikenlaista hiihtäjää totaalisessa pöllyssä. Agressiivista tai uhkaavaa meininki ei kuitenkaan ollut, jengi oli vaan totaalisen kujalla.


Hostellimme sijaitsi aivan Metelkovan ytimessä. Hostel Celica on entisen vankilan paikalle tehty hostel. Mestoilla järjestettiin myös kiertokäyntejä selleihin. Olen yöpynyt aika monessa Hostellissa, mutta Celica on varmasti yksi miellyttävimmistä. Siisti, viihtyisä, mutta sopivalla tavalla särmikkyyttä kuitenkin mukana. Oma huone oli kahdelle 20 euroa yö sisältäen aamiaisen. This shit was bargain.


Olen varmasti ennenkin marmattanut tästä, mutta en kestä hostellihengaajia. Onko mitään väsyneempää kuin lähteä Hostellin organisoimalle pubikierrokselle tai viettää koko aika hostellissa? Celicassa oli muutama tyyppi, jonka en nähnyt kertaakaan poistuvan hostellista. Mitä järkeä tulla ulkomaille, jos on vain neljän seinän sisälle? Varsinkin kun olisi tarvinnut kävellä noin 10 metriä niin olisi voinut seurata hilpeiden sekakäyttäjien örvellystä. Ilmaiseksi!

Suurin osa jengistä hengasi ulkona, soitteli kitaraa, juopotteli ja sekoili ympäriinsä. Sisällä baareissa meininki oli myös aivan älytön. Kaikki Metelkovan baarit ovat tietysti laittomia. Baarista sai eurolla bisseä, joka oli varmaan pöllitty lähikaupasta. Jengi bailasi kuin olisi maailmanloppu, ja oli vasta torstai. Dj soitti varmaan koko LCD Soundsystemin uuden levyn läpi, North American Scum pääsi todella oikeuksiinsa. Alta voi myös tsekata ehkä häiriintyneimpiä visuja ever.



Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 9: Syö Juo Ljubljana

Aloitetaan Ljubljanan matkakertomus ruumiinnautinnoista, koska tyhjällä vatsalla ei ole hyvä tehdä mitään. Hyviä ja kohtuuhintaisia ruoka-ja juomamestoja löytyy Ljubljanasta paljon. Tuttu tunne reissulla eli infernaalinen nälkä, ajoi meidät kuitenkin heti ensimmäiseksi jälleen kerran Tex-mexin ihmeelliseen maailmaan:


Tapaslautanen ei tuottanut pettymystä

Ensimmäisenä päivänä päädyimme myös seikkailemaan paikalliseen lähiöön. Paikalliset pubiurhot hieman katsoivat kieroon kun turistit tulivat vetämään bisseä heidän kantapaikkaansa. Ohessa mestan "ruokalista":


Smetana tarkoittaa Sloveniassa ihan tavallista kermaa

Ehdottomasti upein ruokailukokemus oli Bosnialaisessa ravintolassa. Mesta ei ollut aivan keskustassa ja olimme ainoat turistit koko paikassa. Ruokailu oli viety perusjuurilleen:

Lihanpaloja, makkaraa, leipää ja sipulia, jotka dipataan voihin


Seinillä komeili Bosnialaisten lätkätähtien pelipaitoja

Lisää tietoa bosnialaisesta keittiöstä täältä. Hostellimme lähettyvillä oli myös hevoshullujen suosikkiravintola:

Vieläkö on villihevosia?


Näin köyhiin eväisiin jouduimme tyytymään, kun massit olivat finaalissa

Nälkä ei pääsyt reissulla yllättämään, mutta onneksi ei janokaan. Mukavia kuppiloita löytyi joka puolelta.

Taustalla dj-kollektiivi soittaa funkkia ja kokki vääntää aasialaista fingerfoodia

Pettämätön vainumme ohjasi meidät luurangoilla sisustettuun drinkkibaariin, jossa kaikki juomat olivat "osta 2, maksa 1"-periaatteella. Juomat maistuivat pääosin alkoholille. Tosin uskon, että baarihenkilökunnalla on ollut ihan hilpeä ilta nimetessään eri drinkkejä.


Drinkkilaseissa: Sex in disabled toilets ja bleeding orgasm

Löysimme myös mainion Enotecan, jossa maistelimme slovenialaisten viinien parhaimmistoa. Sloveniassa tehdään paljon viiniä, mutta todelliset helmet olivat aika harvassa. Tuliaiseksi tuomani Refosk löysi paremman kodin viime Solid Goldin jatkoilla.

Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 8: Koper

Täysin kuollut mesta. Yksi yökerho ja vaihtarit kokoontuu dokailemaan parkkipaikalle.

Tätä on vapaa tiedonvälitys 2007. Me oltiin täällä vain ohikulkumatkalla ja yöpymässä, mutta senkin perusteella ehdin jo antaa vankan mielipiteeni mestasta.

Tiet ovat Sloveniassa todella mainiossa kunnossa, johtuen luultavasti tietulleista. Jengi ajaa myös kohtuullisen sekopäisesti ja ohittelee miten sattuu.

Sloveniassa on myös katu-uskottavin huoltoasemaketju koskaan:


Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 7: Venetsia

"Venetsia on yksi s**tanan haiseva kelluva kaatopaikka"
-Riku Vassinen, vapaa-ajattelija

Romantiikan pääkaupunki, my ass. Tätä on Venetsia:

-Paskan vieno lemu joka puolella
-Roskia ympäri ämpäri kaupunkia
-Urpoja turisteja silmänkantamattomiin (siis niitä joilla on kartat kädessä ja vyölaukku tiukasti vartalolla)
-Siivekkäitä pirulaisia joka puolella
-Samanlaisia rihkamakojuja, joka helvetin kolkassa

Säälin niitä, ketkä menevät kuherruskuukaudelle Venetsiaan. Ei todellakaan kannata. Muutenkin kaupungin olemassaolo on vaakalaudalla. Slovenialainen puu, jolle kaupunki on rakennettu vajoaa hiljalleen alaspäin. Ja kuka oikeasti haluaisi asua kaupungissa, jossa kaduilla käveleminen saattaa aiheuttaa hukkumisen?

Nyt kun positiiviset hyöryt on päästetty niin kyllähän siellä kannattaa käydä vain todistaakseen edellämainitut pointtini paikan päällä.

Jälleen tuli todistettua, että maailma on pieni. Törmäsimme menomatkalla bussissa Portoroziin Koperissa vaihdossa olevaan Hennaan ja häntä moikkaamaan tulleeseen Kukkaan. Henna sitten paljastui vielä dj-partnerini Stun kaveriksi. Tytöt olivat joka tapauksessa menossa autolla Venetsiaan niin me lyöttäydyimme messiin. Mukaan lähti vielä unkarilainen Roland.

Kukka ja Henna


Roland, joka työskentelee valokuvaajana


Aukio täynnä puluja ja urpoja turisteja


Kirkko, jonne katoliseen tyyliin joutuu maksamaan sisään. Anekauppa ei ole kuollut.


Ruoat olivat hyviä, tosin about kaksi kertaa kalliimpaa kuin Triestessä


Reissun ensimmäinen risotto ei tuottanut pettymystä


Naamarikauppoja oli joka kulmassa. Bongattiin myös kauppa, jossa Eyes Wide Shutin naamarit oli tehty.


Jengi ripustelee pyykkejään estottomasti pitkin kaupungin vetisiä katuja(eli kanaaleita)


Komeat miehet sillalla



Venetsian kapeita kujia



Gondoliajelut ovat ökyhintaisia. Sopii kaikille niille, jotka ovat aina halunneet soutaa viemärivedessä.





Venetsiassa dallailu on hypnoottinen kokemus. Kaikki kadut näyttävät loppujen lopuksi samalta. Samat raflat, naamarikaupat ja vaatekaupat joka ikisellä kadulla. Eksymisvaara on suuri. Onneksi tuli bongattua edellisen Bond-elokuvan tärkeät nähtävyydet.

Shoppailupuolella ei mitään kotiin kirjoitettavaa. Yksi aivan mainio Vintage-kauppa tosin löytyi, josta poistin kaksi baseball-takkia huokeaan kipalehintaan 5 €. Kaupan nimi oli Penny Lane tai Peggy Lee, tai jotain muuta hyvin tyypillistä vintagepuodille. Lisäksi jos tosiaan haluaisi ostaan hyvän naamion Eyes Wide Shut-henkisiin orgioihin Venetsia on se paikka.

Venetsiassa kannattaa käydä jos on kulmilla, mutta varta vasten en sinne menisi missään nimessä.