Ricu Flair Heavy Rotation Vko 42: Parhaat Psyykkausbiisit

Lähtö Amsterdamin maratonille tänään edessä. Nilkkavaivojen ja työkiireiden takia tavoite on maltillinen 3:50. Tosin sekin siis on kovempi aikatavoite, kuin mihin pääsin munille menneelle Budapestin maratonilla, eli aivan helppo taival ei tule sunnuntaina olemaan edessä.

Raskas urheilusuoritus on fysiikaan ja psyykkeen yhteispeliä. Hyvä latautuminen on monesti puolet onnistumista. Tällä kertaa viikon Top 5 koostuu parhaista psyykkausbiiseistä. Näitä kappaleita luukutan ennen matseja, juoksuja, presentaatioita tai muita jännittäviä tilanteita. Osa kappaleista on ollut soittimessa lähes niin kauan, kun olen kuunnellut musiikkia, joten lista sisältää pelkästään räppiä.

"Top 5: parhaat biisit itsensä psyykkaukseen"

1. LL Cool J: Mama Said Knock You Out

LL Cool J:n tajunnanräjäyttävä paluubiisi. Ekan kerran kun kuulin tämän, olin aivan kuin puulla päähän lyöty: Voiko näin tylyä räppibiisiä ollakaan? Toimi nuoreen mieleen aivan kympillä. En kyllästy tähän kappaleeseen koskaan.

2. Redman: Time 4 Sum Aksion

"Time 4 Sum Aksion" oli vankilakeikan jälkeen Mike Tysonin ensimmäisen ottelun sisääntulobiisi. Jos se kelpaa maailman parhaalle nyrkkeilijälle, niin kyllä se kelpaa mullekin.

3. Onyx: Slam

Onyx - Slam
Uploaded by bullback.

Energisin hiphop-styge, joka on koskaan tehty. Onyxin ekalla levyllä oli myös muita hyviä biisejä, jonka jälkeen Onyx vaipui aika pitkälti unholaan. Herrat taitanevat nykyään olla tunnetumpia näyttelijöitä. Nu-Metal on ehkä kamalinta musaa mitä löytyy, mutta tämä Biohazardin kanssa tehty versiointi toimi teininä myös. Sen sijaan Vince Carterin kanssa tehty uudelleen lämmittely "Slam Harder" on aivan kamalaa kuraa.

4. Public Enemy: Shut Em´Down

Pete Rock-remix (alla) on saanut ehkä enemmän soittokertoja meikäläiseltä klubeilla, mutta ennen koripallotreenejä alkuperäisen agressiivisempi ote toimii paremmin.

Shut Em Down (Pete Rock Remix) - Public Enemy

5. Jay-Z: Success

Kun olen menossa vetämään koulutusta tai muuta tärkeää presentaatiota, tämä biisi (tai oikeastaan eka verse) on pyörinyt repeatilla viimeisen parin vuoden aikana.

Eli nämä pyörivät nyt taajaan kaiuttimissa ennen sunnuntain koitosta. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Amsterdamin kuulumisia voi seurata Daily Diegon blogista.

Ja maratonin hyvää tulosta ja koriskauden aloitusta juhlitaan siis täällä!

Motivaatio

Äärimmäiset urheilusuoritukset vievät motivaation alkulähteille. Fiilikset saattavat olla pelottaviakin.

Viime lauantaina havaitsin jälleen, että minua motivoi voittaminen. Jokainen ohittamani juoksija nosti askeltani piirun verran. Maraton on myös oman itsensä voittamista. Puolen tunnin parannus oli enemmän mitä olisin itsekään osannut odottaa.

Minua motivoi myös rajojen rikkominen. Kaikki myyttisyys maratonin ympärillä huvittaa. Treeniohjelmat, sykemittarit, energiageelit ja muut maratonbisneksen sivutuotteet saavat minut voimaan pahoin. Erityisen paljon sain lisää virtaa kun ohitin näitä juoksevia joulukuusia. Olen luonut itselleni maratonista pyhän suorituksen. Ilman kelloa, verkkopaidassa ja mieli tyhjänä juoksen kohti zenmäistä tyyneyttä.

Minua motivoivat näköjään myös jonkin sortin aggressiot. Kun juostessa tuntui pahalta, mietin kaikkia ääliöitä maailmassa. En voinut luovuttaa, sillä visualisoin nämä kaikki inhoamani ihmiset maailmassa ilkkumassa minulle jos epäonnistun. Luultavasti juuri ketään ei kiinnosta, mutta tärkeintä on tunne. Eikä niitä inhoamiani ihmisiäkään ole kovin paljon, joten jouduin miettimään myös joitain fiktiivisiä roistoja.

Olen lukenut viime päivinä Raimo Summasen kirjaa, jossa hän kirjoittaa siitä, että parhaat suoritukset eivät välttämättä synny "hyvästä fiiliksestä". Ihmiset venyvät parhaisiin suorituksiin erilaisissa tunnetiloissa. Jonkin tutkimuksen mukaan suuren osan akateemisesta tutkimuksesta tärkeimpinä motivaattoreina ovat tutkijoiden keskinäinen kateus ja kostonhimo.

En kuitenkaan halua, että minun tekojeni perimmäisenä innoittajana olisivat negatiiviset tunteet. Loppujen lopuksi tärkein syy, minkä takia jaksoin maaliin simahtamatta, olivat ne rakkaat ihmiset, jotka odottivat maalilinjan takana.

Mistä sinä motivoidut?

Mama Said Knock You Out. HNRGH!

Tää on kaikkien aikojen paras itsensä psyykkausbiisi:

Don´t call this a comeback...