Rikun Matkaraportti: Keltainen raamattu

Aina kun lähtee tuntemattomille metsästysmaille, hyvät lähdeteokset ovat tarpeen. Samoin monesti alkufiilistelyt- ja suunnittelut ovat lähes puolet itse matkasta. Itselläni matkafiilistely rajoittui Madventures-kirjan lukemiseen. Tässä ei nyt varmaan tarvitse ruveta hehkuttelemaan jäbien loistavaa tv-sarjaa. Kirja on myös suositeltavaa luettavaa matkatunnelmaan pääsemisessä.

Oheisessa kuvassa olen tutussa puuhassa. Lounari on reissulla lähes välttämätön paha/hyvä ja varsinkin meidän matkallamme jossa matkatahti oli aika ripeä, niin "keltainen raamattu" säästi paljon aikaa hostellien ja muiden asioiden metskauksessa. Sinänsä jos ei ole aivan jäniksen selässä kannattaa pyrkiä vapautumaan matkaoppaiden ikeestä ja mennä camel-bootsmiehen lailla omia polkuja.

"Southeast Asia on Shoestring" pros & cons:

+ Kaikki perustiedot nopeasti hallussa
+ Säästää aikaa kun hyppäät bussista ja tiedät tasan tarkkaan mihin hostelliin päätät lähteä budjaamaan
+ Kompakti koko, hätätilanteessa mahtuu reisitaskuun
+-Suuret yllätykset loistavat poissaolollaan (ei älyttömiä positiivisia yllätyksiä, eikä tosi pahoja pettymyksiä)
- Koluat samoja paikkoja kuin kaikki muutkin. Tietyllä tavalla seikkailevaa luonnetta korpeaa, kun saapuu mestoille jossa joka pöydässä komeilee sama kirja ja kuljet samoja polkuja kuin kaikki muutkin
-Opaskirjoissa mainitut mestat tuppaavat nostamaan hintoja ja varsinkin ruokamestat elävät niin paljon, että parhaat löydöt tekee ihan vaan kokeilemalla

Pidemmille reissuille suosittelen lounarin oheen hyvää karttaa (kartat kirjoissa ovat parhaimmillaan auttavia) ja tutkivaa otetta eri keskustelufoorumeilla.

Kaikkien matkaraporttien äiti: Prologi

Hyvän loman merkki on, että säätö ja sekoilu alkaa jo hyvissä ajoin lentokentillä- ja koneissa. Ohessa autenttista matkapäiväkirjatekstiä allekirjoittaneen Moleskinesta:

Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo-Hong Kong-Taipei

16.6.2008

Kello herättää 7.30. Unta on saatu palloon ruhtinaalliset 2h. Alla on Provinssirockin promomeiningit, joten torstaista lähtien univaje on kasvanut. Asiaa ei yhtään auta, että vähäisten unien makuupaikkana on ollut 170 cm sänky pitkä ja ehkä puoli metriä leveä sänky, jonka jaoin ison karvaisen deejiin kanssa. Jet Lag oli siis hommattu jo ennen reissua.

7.58 herään suihkusta, jonne olen nukahtanut seisaaltani. Onneksi olen pakannut kamat valmiiksi, sillä aivot toimivat hitaalla kuin Vietnamin joukkoliikenne.

Toimistolla on levoton tunnelma, en ole onneksi ainoa henkilö massiivisissa univajareissa. Lomalle lähtö on aina samanlaista paniikkia. Pöydän puhdistus töistä tuntuu ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Provinssin kuittirumbaa setviessä tajuan, että olen tukenut Hessu Salmista ja Rabbe Grönblomia reissun aikana aivan liikaa. Viimeisiä duunin dilggauspuheluita soitan vielä lähtöterminaalissa. Olen aina ollut huono relaamaan, joten päätökseni olla kommunikaatiovälineiden tavoittamattomissa koko reissun tuntuu sekin hankalalta.

Univajeen takia olen aivan tillin tallin, joten en juuri kiinnitä huomiota Lontoon lennon viivästymiseen tunnilla. Aistini valpastuvat vasta siinä vaiheessa kun lentäjä ilmoittaa meidän laskeutuvan Kööpenhaminaan. Mitä helvettiä?

Ilmenee, että ohjaamossa on ollut joku outo haju (hernekeittoa lounaaksi?) ja varotoimenpiteenä laskeudumme Köpikseen. Näen jo kuinka Hong Kongin lentoni lipuu silmieni edestä. Kopiksessä alkaakin kova säätö, kun jengiä aletaan sortteeraamaan jengiä seuraavalle lennolle. George W.Bushin vierailun takia lennot ovat kaikin puolin myöhässä. Onneksi myös yksi Lontoon lento, jonne osalla matkustajilla on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Lontoon lentoa aletaan jakamaan järjestyksessä:

1. Business-luokka
2. Kultakortit ym. bonuslärpykkeet
3. Viidakon laki

Joku mulkeron oloinen businessmatkaaja saa ekana paikan lennolle. Rationaalinen mieleni suunnittelee nyrkin lasauttamista silmälasipäisen kauluspaitaurpon käkättimeen. En todellakaan halua viettää ekaa kesälomapäivääni jossain lentokentällä.

Onneksi röyhkeys on aina kuulunut vahvuuksiini, joten täysin törkeästi ja muina miehinä kiilaan lapset, naiset ja vanhukset ja tungen passini virkailijan käteen. Elämä opettaa: itsekkyys kannattaa. Olen viimeinen matkaaja, joka pääsee Lontoon lennolle. Minulla on yhä teoreettiset mahdollisuudet ehtiä Hong Kongin lennolle.

Vaikka Heathrowlla Terminaali 5:sesta siirtyminen kestää lähes ikuisuuden, pääsen kuin pääsenkin ajoissa Hong Kongin lennon lähtötiskille. Lentoni on tietysti deletoitu tietokannasta, joten saan taas säätää lisää. Matkatavarani ovat luultavasti hävinneet (myöhempi huomio: "Luultavasti" on aika rankka understatement).

Tällä hetkellä kirjoitan tätä Hong Kongin lennolta. Taipeihin saapumiseen on noin 4 h. Duunistressi on vaihtunut malttamattomuudeksi. En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään. Silmäni alkavat kostua. Toisaalta olin alkanut jo lähes poraamaan päivällä, kun radiosta tuli Toton Africa. Nyt se loma alkaa...

Rikun Kesämatkaraportti osa 15: Alternative truth

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mitä jäi loppujen lopuksi käteen 15 loistavan blogikirjoituksen lisäksi?

Tässä vaihtoehtoinen totuus:

Päivä 1


Päivä 2


Päivä 3


Päivä 4


Päivä 5


Päivä 6


Päivä 7

Seuraavaksi villien huhujen mukaan Duo Erektus laajenee Kivimieskvartetiksi (a/k/a Kolme karvaista miestä ja Riku) ja lähtee daivaamaan Intiaan. Stay tuned.

LOPPU

Rikun Kesämatkaraportti osa 14: Street Art

Street Art, it´s the only art I know...

Venetsia


Trieste


Piran



Portoroz


Ljubljana (Metelkova)














Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 13: Jazztyttö, jazzaa sinä vaan

Kulttuuritarjonnan osalta keskityimme loppureissusta kulinarismin lisäksi musiikkiin. Näin Pori Jazzin ollessa hyvässä muistissa, on hyvä verestää muistoja Ljubljanan jazzfestivaaleilta.


Tapahtumapaikkana toiminut ulkoilmateatteri jätti ainoastaan akustiikaltaan toivomisen varaa. Myös sijainti autotien vieressä häiritsi alkuvaiheen keikkaa. Tontit olivat lähes täynnä ja porukka miellyttävän heterogeenistä. Pääosa yleisöstä oli vanhempaa jazzsnobia, mutta nuorisoa oli myös paikalla. Opiskelijoiden todella huokea 16 euron lipunhinta varmasti auttoi asiaa. Pori Jazzeilta tutut firman lipuilla sekoilevat tuulipukuördääjät loistivat (onneksi) poissaolollaan.

Festareilla riitti vilinää

Homma startattiin käyntiin perinteisellä soolovetoisella kvartettijaskalla. Trumpetisti Tomasz Stankon johtama poppoo hoiti hommansa hyvin, mutta räväkän alun jälkeen homma hieman laantui. Orkesteri tuntui olevan myös harmittavan epätasainen. Liideri Stanko loisti itseoikeutetusti ja samoin basisti. Piano ja rummut jäivät täysin statistien rooliin.

Free Jazz, raja ällistyttävän nerouden ja silkan skeidan välillä on häilyvä. Riitasointuinen tekotaide ei monesti kotikuuntelussa uppoa. Huiput ovat kuitenkin oma lukunsa. Matthew Shipp Trion huikea intensiteetti sai valtaansa vaikka perinteisiä melodioita ei kuultukaan. Trio ei päästänyt kuuntelijaa saatika soittimiaan helpolla. Harvemmin olen nähnyt kun flyygelia hyökytetään sellaisella raivolla kuin mitä Matthew Shipp kuritti koskettimia ja välillä jopa flyygelin kieliä. Tajunnan räjäyttävän keikan ainoa miinus oli täysin turha encore. Musiikille, joka perustuu huolelliseen tunnelman rakentamiseen, parin minuutin palkkiobiisi jättää harmittavan valjun loppumaun. Orkesteri räjäytti hyvässä mielessä tajunnan, joten pitänee varmaan tutustua myös orkesterin levytyksiin.

Free Jazz pisti Samin mietteliääksi

Festivaalin ensimmäisen päivän päätti tuottajaguru (mm.Herbie Hancockin Rockit) Bill Laswellin all-star kokoonpano. Bill Laswellin orkesteri luotti jykevään perusgrooveen, jonka päälle virtuoosimaiset artistit latoivat soolojaan. Erityisesti mieleen jäi vanhan P-Funk kiipparistin Bernie Worrellin hilpeät sooloilut. Musiikki oli hypnoottista ja jamittelut venyivät lähes aina pariinkymmeneen minuuttiin. Jokainen orkesterin jäsen sai oman vuoronsa parrasvaloista, mutta eniten framilla oli Worrellin ohella trumpetisti Nils Petter Molvaer. Laswellin laaja tuotantoskaala näkyi bändin soitossa. Välillä oltiin Jamaikan dub-tunnelmissa josta siirryttiin sulavasti elektronisempaan rikkobiittiin.

Kokonaisuudessaan esiintyjäkaarti oli loistavasti valittu. Jokainen artisti esitti jazzin erilaisia puolia. Eräs osoitus siitä, että jazzfestivaalin musiikkilinja voi olla monipuolinen ilman että jazz-genre laajennetaan koskemaan Stingiä.

Jatkuu..

Rikun Kesämatkaraportti osa 12: Historian siipien havinaa

En muista viimeiseen kymmeneen vuoteen juuri yhtään reissua ulkomaille ettei mukaan olisi tarttunut jonkun verran vinyylilevyjä. Nyt sekin ihme sitten tapahtui. Slovenia ei ole mikään levydiggaajan paratiisi, jollei ole erityisen perehtynyt jugoslavialaiseen musiikkiin. Sillä saralla vinyylipuolella olisi varmasti jotain helmiä löytynyt. Reissun mukavin levykauppakin tarjosi vain ceedeitä ja DVD:eitä:

Paikallinen levyhetsu Dino ja hänen maailmanmusiikkikauppansa

Dinon kanssa oli hyvät turinat Slovenian musiikkiskenestä ja ylipäätään musiikin asemasta maailman universaalina kielenä. Hyvä musiikki ei tunne maantieteellisiä rajoja. Herra oli itse pitkän linjan musiikkitoimija. Levykaupan lisäksi hän pyöritti levyjä ja oli mukana muutamissa bändeissä. Viihtyisästä kaupasta mukaan tarttui muutama cd paikallista klubimusiikkia.

Parhaiten jäi mieleen huonolla tavalla eräs levykauppa, joka oli yksi ylihintaisimpia puoteja joihin olen törmännyt koskaan. Tämä on kyseenalainen kunnia, sillä olen kuitenkin shopannut levyjä Tokiossa, Lontoossa ja Nykissä, joissa kaikissa (yli)hinnoittelu myös osataan. Paikan valikoimatkin olivat aivan kuraa. Mitään levyistä ei ollut hinnoiteltu etukäteen, joten menin tuhlaamaan aikaani noin tunnin pölyisiä levyjä kaivaen. Muutama semikiinnostava sinkku löytyi pitkän kaivelun jälkeen. Järkytys oli aika suuri, kun kysyin mitä levyt kustantavat. Kaikki levyt olivat yli 10 euroa ja kyse ei ollut mistään harkkareista. Sanoin harkitsevani asiaa ja lähdin nopeasti karkuun.

Maksaisitko sinä 15 € huonokuntoisesta Simple Mindsin Don´t You Forget About Me:n 12-tuumaisen jugoslaviapainoksesta?

Rikun Kesämatkaraportti osa 11: Mood Swings

Kesämatkaraportti lähenee loppuaan. Byhyy. Luvassa enää kulttuurireportaasi Ljubljanan jazz-festareilta. Ohessa jotain random-otoksia Ljubljanan kulmilta. Valitettavasti emme saaneet ikuistettua yhtään kuvaa "Kapitalistin paratiisista", paikallisesta hyperostarista, jossa matkakumppanini sekosi Kenzon osastolla. Mestasta sai aivovaurion. Vähän kuin kyläkauppa Keskinen viisi kertaa massiivisempana ja Bossin osastoilla.



Slovenian "louhikäärmeet"

Yössä Ljubljanan yössä

Miniatyyrikaupunki

WTF?

Bridge over Troubled Water


Paikallisia luontaistuotekauppoja

Syvä joki

Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 10: Metelkova by night

Ljubljanan mielenkiintoisimpia alueita on Metelkova. Alue on vähän kuin Makasiinit, ilman minkäänlaista säätelyä. Mestoille kokoontuu paikallista taideporukkaa, muusikkoja sekä muita hörhöjä.


Paikallinen tietolähteemme kertoi, että Metelkovan alue on alkanut ränsistyä ja erilaiset lieveilmiöt ovat nostaneet päätään kulttuurin tieltä. Uusia kulttuurin keskittymiä on alkanut rakentua kaupungin laitamille. Yöllä Metelkovassa olikin kaikenlaista hiihtäjää totaalisessa pöllyssä. Agressiivista tai uhkaavaa meininki ei kuitenkaan ollut, jengi oli vaan totaalisen kujalla.


Hostellimme sijaitsi aivan Metelkovan ytimessä. Hostel Celica on entisen vankilan paikalle tehty hostel. Mestoilla järjestettiin myös kiertokäyntejä selleihin. Olen yöpynyt aika monessa Hostellissa, mutta Celica on varmasti yksi miellyttävimmistä. Siisti, viihtyisä, mutta sopivalla tavalla särmikkyyttä kuitenkin mukana. Oma huone oli kahdelle 20 euroa yö sisältäen aamiaisen. This shit was bargain.


Olen varmasti ennenkin marmattanut tästä, mutta en kestä hostellihengaajia. Onko mitään väsyneempää kuin lähteä Hostellin organisoimalle pubikierrokselle tai viettää koko aika hostellissa? Celicassa oli muutama tyyppi, jonka en nähnyt kertaakaan poistuvan hostellista. Mitä järkeä tulla ulkomaille, jos on vain neljän seinän sisälle? Varsinkin kun olisi tarvinnut kävellä noin 10 metriä niin olisi voinut seurata hilpeiden sekakäyttäjien örvellystä. Ilmaiseksi!

Suurin osa jengistä hengasi ulkona, soitteli kitaraa, juopotteli ja sekoili ympäriinsä. Sisällä baareissa meininki oli myös aivan älytön. Kaikki Metelkovan baarit ovat tietysti laittomia. Baarista sai eurolla bisseä, joka oli varmaan pöllitty lähikaupasta. Jengi bailasi kuin olisi maailmanloppu, ja oli vasta torstai. Dj soitti varmaan koko LCD Soundsystemin uuden levyn läpi, North American Scum pääsi todella oikeuksiinsa. Alta voi myös tsekata ehkä häiriintyneimpiä visuja ever.



Jatkuu...