Ricu Flair Heavy Rotation Vko 5

Räppiä ja muuta.

1. Tensnake: Coma Cat
Tensnake "Coma Cat" EP coming Jan 25th on Permanent Vacation by Tensnake
Ehkä parasta uutta musaa tällä hetkellä?
2. Main Ingredient: Magic Shoes
Kappale on ollut passiivisella hankintalistalla pitkään. Kerrassaan ihana biisi, jonka ansiosta meillä on myös tämä kaikkien top 10-räppibiisi toiselta Main-alkuiselta mahtibändiltä (joka on yhä want listillä):

3. D-Nice: 25 Ta Life

D-Nice seurasi BDP:n deejiinä ammuttua Scott La Rockia ja tekaisi pari levyäkin. Tämä on yksi sinkuista itselleni täysin huomiotta jääneeltä "To Tha Rescue"-levyltä. D-Nicen eka levyhän on lähes jonkin sortin klassikko. Hyvän kuuloinen biisi kaiken kaikkiaan.
4. Ultimate Force: I Am Not Playing
Törmäsin ekan kerran tähän Ego Tripin kokoelmalla kuten varmaan moni muukin. Rouhea biitti on sämplätty blues-jäbä Albert Kingin Cold Feetistä.
5. Towa Tei feat. Biz Markie & Mos Def: BMT (SP1200 Remix)
Nyt tulee nostalgisointia. Tätä biisiä tuli aikoinaan kelailtua c-kasetilla(!). Syy arkaaiseen formaattiin oli, että tämä tuli Sampon & Didierin legendaarisessa Radiomafian Super Session -ohjelmassa. Ajatella, että tääkin on yli 10 vuotta vanha styge! Myös yksi Biz Markien viimeisimpiä huippuhetkiä mikin varressa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 48

Another week, another music...

Olosuhteiden pakosta joudun viettämään viikonloputkin tiukasti koneen äärellä, joten samalla on levylautaselle pyörinyt paljon kaikenlaista uutta ja vanhaa:

1. Kasper Bjorke: Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix)
Kasper Bjorke - Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix) [Superstition] by howiemartinez
Oh hoh. Alkuperäiseen kappaleeseen väännetään ihan erilainen botne tässä stygessä. Vaatii ehdottomasti kovalla luukuttamista jossain klubilla, on tässä sen verran mahtipontinen rakennus ennen vokaalien iskeytymistä. On myös ilmestynyt maksilla, joten kannattaa tukea uutta musiikkia myös fyysisissä formaateissa (soundcloud-linkki välillä alhaalla, otsikkoa klikkaamalla Hypemachinen linkkiin)
2. Wye Oak: Dance My Pain Away
Oh hoh toisen kerran. Baltimore-klassikko väännettynä voikertavaksi indieksi. Toimii!
3. Kion & Murda: #1 Sound
Itselleni ovat uponneet dubstep-meiningeistä ehkä kaikkein parhaiten reggae-versioinnit kuten vaikkapa Tes La Rokin Wa Do Dem-versiointi ja tämä tuore Junior Murvin vokaaleilla ryyditetty raita. Tämä kappale toimii samalla tavalla. Itse diggaan kun wobblet pysyvät hyvänä renkinä, mutteivat liian päällekäyvänä isäntänä.
4. Lone Ranger: Badder dan dem

Viime viikonlopun kirjoittamisprojektin lomassa tuli kuunneltua aika läjä vanhempia reggae-albumeita. Loistavaa kirjoittamismusiikkia. Parhaat Studio 1-albumit ovat kyllä aivan loistavaa kamaa, kuten esimerkiksi tämä albumin nimikkokappale (sama riddim kuin alkuperäisessä Wah Do Demissa, ilmeisesti Shank I Sheck?). Huomaatteko muuten nämä villit yhteydet kappaleiden välillä tässä listassa? Näitä musajuttuja tulee ihan oikeasti kelattua, ainakin välillä. Toinen mainio biisi on toisen puolen käyntiin polkaiseva "Automatic" Huippulevy kanttaan myöten.
5. Charles Wright: Mother´s Love
Lifesaverin boardilla käy tällä hetkellä vilkas keskustelu parhaista soul-albumi-kokonaisuuksista. Ja naputtelu-urakan lomassa on tullut käytyä läpi omaakin soul-kirjastoa. Itselleni vuosien saatossa Charles Wrightin "Doing What Comes Naturally" on noussut arvoon arvaamattomaan. Kuten niin moni muuki räpin parissa kasvanut, meikäläinenkin törmäsi tähän biisiin ensimmäistä kertaa KRS-Onen Return of the boom bap -levyn "KRS-One Attacks"-biisillä. Samplejen metskaushyöryissä tuli sitten koko albumi hankittua (tää on vielä kaiken huipuksi tupla).Ensi kuuntelulla inhosin tätä tupla-albumia. Ainoa sämpleraita (eli tämä) oli vähän löysä ja muutkin kappaleet eivät iskeneet ensi kuulemalla kovinkaan kovaa. Kappaleet ovat aika pitkiä fiilistelyjä, joita ei todellakaan voi ulkona soitella. Joku levyssä on kuitenkin kiehtonut ja lautaselle se on tiensä löytänyt. Nykyään keikkuu ainakin top kympissä all-time soul-albumeissa. Kannattaa poistaa jos tulee vastaan:


Näihin kahteen kuvaan ja muihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua kaikille!

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 44

Maratonit on juostu ja Alppilan koriksen juhlat juhlittu, joten on aika palata normaaliin päiväjärjestykseen:

1. Wale feat. Lady Gaga: Chillin (Top Billin Remix)

WALE f. LADY GAGA - CHILLIN (TOP BILLIN UK MIX) official from Top Billin on Vimeo.

Täällä blogissa jo aikaisemminkin hypetetty biisi, mutta ansaitsee uuden noston tuoreen ja päräyttävän videon ansiosta. Muutaman kuukauden makustelun jälkeen top 5 parhaissa Top Billin -remikseissä.

2. Cypress Hill: Illusions (Q-Tip Remix)
Vaikka B-Realin nasaali jakaa tunteet, on Cypress Hillin kaksi ensimmäistä levyä aivan täysosumia, erityisesti tuotannoltaan. Kolmas levy ei ollut niinkään kova pläjäys, mutta tämä Q-Tipin muheva remix kolmannen levyn toisesta sinkusta on innostanut, kun sen levyhyllyn siivousurakassa löysin lautaselle. Aavemaisen huvipuiston soundimaailma tuo aivan uuden kulman alkuperäiseen biisiin:

3. Subeena: Boksd
Subeena - Boksd - final320 by Subeena
Viime aikoina olen kuunnellut paljon Subeenan tuotoksia, joka ainakin kuvien perusteella on naispuolinen dubstepin ja sen laitamilla olevan kaman tuottaja. Erittäin miellyttävää työskentelymusiikkia. Kannattaa tsekata myös Subeenan MySpace, mikäli tämä biisi uppoaa. Sopivan monipuolinen soundi, joten useammankin raidan voi kuunnella eikä heti kyllästy.
4. Dicky Trisco: Rip It Dub
Kosmissävytteinen re-edit vanhasta Orange Juicen postpunk-klassikosta Disco Deviance-labelilla alkuillan tunnelmointiin. Alla olevassa videoklipissa Orange Juice veivaa ainoan hittinsä Top of The Popsissa (mikäli muuten laulusolisti näyttää tutulta niin sehän on Edwyn Collins, joka on ehkä tunnetuin 1994 hitistään A Girl like you, joka on aikamoisen eri genreä):

5. Raphael Saadiq: Riffle Love
En mistään erityisesti syystä olen käynyt läpi vanhoja Pääkaupunkien päämiesten taustoja ("legendaarinen" KY:n sillisten juontajaduo vuosien takaa). Tämä Raphael Saadiqin insuliinipiikkiä hamuamaan saava siirappipläjäys toimii tiettyihin hetkiin aivan mainiosti. Jostain kumman syystä mieleni tekisi mennä kuuntelemaan tätä "teatterin terdelle". Vakavasti puhuen, herrahan kävi hurmaamassa Porissa ja vieläkin harmittaa, että missasin. Ja senkin uhalla, että toistan itseäni Raphael Saadiqin ja Q-Tipin Get Involved on aivan kärkikahinoissa kun valitaan parasta RNB-biisiä (Raphaelia juhlistan näköjään tässä blogissa aina tasaisin väliajoin):

Mukavaa pyhäinpäivää ja Halloweenia itse kullekin säädylle!

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 41

Levylautasella on pyörinyt uutta, vanhaa ja uusivanhaa:

1. Jonathan Jeremiah: Happiness (Morgan Geist Remix)
Jonathan Jeremiah 'Happiness' (Morgan Geist Remix) by cmjct
Baleaarinen remix Metro Area-ihmemieheltä. Rauhoittavaa kuunneltavaa, kun muuten tällä viikolla on pyörinyt levylautasella vanhahkot hiphop-klassikot:

2. MF Grimm: Do It For The Kids
Tuoreessa New Yorkerissa oli ihan kiintoisa juttu MF Doomista. Tämän innoittamana olen kuunnellut vanhoja MF Doom-albumeita. Tämän lisäksi kaivoin pitkästä aikaa naftaliinista toisen kuuluisan MF:n eli MF Grimmin debyyttilevyn "The Downfall of Ibliys", joka on ehdottomasti yksi tärkeimpiä 2000-luvun hiphop-albumeita. Levyn loistavuudesta innostuneena, kaivelin hyllyjä ja löysin tämän Fondle´Emin julkaiseman Grimmin ensimmäisen sinkun. Sinkun hankin aikoja aikoja sitten Funkiestin alelaarista Biisin on tuottanut paremmin turntablistina tunnettu Rob Swift ja sämplenä on Bobby Hutchersonin Montara "Tech-9 dreams, and Mac-11 wishes"

3. Big Meal: Put it on Em
Itseasiassa muistan vielä, että samaisella Funkiestin reissulla joskus 99 samaisesta alelaarista nappasin myös tämän loppuysärin helmen matkaan. Räppärinä Big Meal ei ole kovinkaan erityinen, mutta diggaan Vicin tekemästä biitistä ja Busta Rhymes-vokaalisämplestä kertsissä. Aikoinaan ostin varmaan kaikki levyt joissa oli levy-yhtiönä Rawkus, Hydra tai Fondle´Em. Mikään näistä levy-yhtiöistä ei taida olla enää pystyssä.

4. Kitkaliitto: Moravia
Moravia by kitkaliitto
Laadukasta uutta housea Suomesta orgaanisella otteella. Debyytti-EP "Swamp" vinyylimuodossa saatavina hyvinvarustetuista liikkeistä (ainakin Stupidosta & Levykauppa Äxästä). Risu Flair suosittelee!

5. Vybz Kartel: Yuh Love

Dancehall on ollut valitettavan vähän edustettuna tällä listalla, vaikka viime aikoina on tullut paljon mielenkiintoisia biisejä. Ja Major Lazerin levy on vuoden parhaita pitkäsoittoja. Tässä todella kökön videon alle kätkeytyy mainio kappale, jonka on tuottanut Dre Skull.

Mukavaa viikonloppua taas kaikille ja onnittelut Round 1:sen pojille Lahteen vuoden klubin tittelistä!

Kind of Blue versiointeja

Miles Davisin Kind of Blue on kaikkien aikojen myydyin jazz-levy ja muutenkin ikoninen albumi. Viime aikoina on tullut parikin mielenkiintoista versiointia tästä klassikkoalbumista.
Ensinnäkin "A Reggae Interpretion of Kind of Blue" on 80-luvun alussa nauhoitettu albumi, joka vasta nyt kokee päivänvalon. Kuten nimestä huomaa kyseessä on siis reggae-versio albumista. Tarinaa valotetaan oheisessa videossa:

Tämän lisäksi on albumista on ilmestynyt myös 8-bittinen versio "Kind of Bloop".

Sun Ra Helsingissä

Ylen taltioima Sun Ran legendaarinen keikka vuodelta 1971 Helsingistä nyt saatavana 2XCD/DVD-formaatissa hyvinvarustetuista jazz-levykaupoista. Itse odotan omaa kappalettani tällä hetkellä postista, mutta tästä artikkelista pääsee hyvin tämän Saturnuksen jazz-ikonin kosmisiin tunnelmiin.

Ricu Flair Heavy Rotation vko 37

Tämän viikon vähäinen vapaa-aika on mennyt aika pitkälti R&A-leffakartan rustaamisessa (postaus aiheesta tulossa). Näin ollen aivan mielettömiä "uusia" löytöjä ei ole tullut vastaan. Monesti vanhassa on kuitenkin vara parempi ja oheiset viisi kappaletta ovat soineet tällä viikolla repeatilla hammondia hakatessa:

1. Red Cafe: I Tote Guns
Biggie-vokaalisample, check. Mahtipontinen biitti, check. Agressiiviset läpät, check. Muuta ei sitten tarvitakaan.

2. Lifelike: LOVE is what You Need

LOVE is What You Need - Lifelike
Varmastikaan kukaan itseään kunnioittava musabloggaaja ei ole jättänyt mainitsematta Dj U-Ternin massiivista Lifelike-postausta, jossa on Lifeliken varhaisempaa tuotantoa tarjolla ihan wav-muodossa. Suomeen lokakuussa saapuva ranskalainen house-jäbä on ehkä tunnetuin Discopolis-stygestään Kris Menacen kanssa, mutta tuottaja on paljon monipuolisempi kuin mitä tuo stadionhouse-anthem antaisi ymmärtää. Tämä on ehkä Lifeliken vanhoista biiseistä oma suosikkini. Kertsihän on toisinto yhdestä kaikkein kovimmista Prelude-klassikosta, Uniquen "What I Got is What You Need", henkilökohtaisia suosikkeja sekin.

3. Motor City Drum Ensemble: Raw Cuts 4
Motor City Drum Ensemble - Raw Cuts 4 (MCDE/FACES/RUSH HOUR) by invrs
Raw Cuts 5&6 on myös näköjään ilmestynyt ja ovat kovia kappaleita myös molemmat. Tämä 4 on ehkä kuitenkin omaan makuun kaikkein iskevin. Ei mene liian diipiksi. Soundimaailmassa liikutaan samoilla linjoilla kuin viime viikon mahtavassa Rainer Truebyn Syreeta-editissä.

4. La Coka Nostra: Choose Your Side (feat. Bun B)
Hiljan Suomessa vierailleen La Coka Nostran "A Brand You Can Trust"-albumi oli yksi vuoden yllättäjiä. Tämä on levyn oma suosikkibiisini, eikä vähiten Bun B:n aloitusversen takia. Bollywood-henkinen tausta ja kerrassaan tyly kertsi kruunaa menon. Itse bändinhän voisi määritellä "House of Painiksi steroideissa".

5. Conscious Daughters: We Roll Deep

Parisin suojatit Special One & CMG tekivät kaksi kohtuullisen hyvin menestynyttä levyä 90-luvun puolivälissä, vaipuivat unholaan ja julkaisivat uuden levyn tänä vuonna(!) En ole kuullut kylläkään. Tämä sinkku videoineen päivineen vuodelta 1994 on ehkä bändin parhaita kipaleita. Toisaalta tuolta aikakaudelta ei hirveästi skeidaa löydykään!

Räpistä puheen olleen, uusi Basso-lehti (4/2009) on ilmestynyt. Tuttuu tyyliin siinä on meikäläisen kolumni. Tällä kertaa aiheena se, miksi ja miten räppärit eivät vanhene arvokkaasti. Nappaa lähimmästä lehtipisteestäsi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Takaisin ysärille: Raekwonin paluu

Ja tässä yhteydessä ysäri on hyvä asia. Nyt kerran kuunnellut Raekwonin Only Built 4 Cuban Linxin Pt.2:sen läpi ja kuulostaa todella hyvältä. Ennen kuin lopullinen tuomio asetetaan ohessa makupalaksi toinen video albumilta:

Ja ensimmäinen videohan oli House of flying Daggers.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 36

Ja Jukebox laulaa aina vaan:

1. Fake Blood: Fix Your Accent
Poikkeuksellinen julkaisu Cheap Thrills-lafkalta, jota on aikaisemminkin fiilistelty tällä palstalla. Hervén labeli on erikoistunut enemmänkin brutaaliin fidget house-menoon. Fix your accent on kuitenkin kreisiä tuoretta diskosaundia, joka ei kuulosta kyllä yhtään Fake Bloodin aikaisemmilta biiseiltä. Muut ep:n kappaleet ovat enemmän sitä tutumpaa jyystöä, mutta nimibiisi korjaa potin. Onko hauskuus palaamassa taas klubimusiikin kärkeen?

2. Gerry & The Holograms: Gerry & The Holograms
Frank Zappankin fiilistelemä brittiläinen synasekoilu. Koki viime vuonna pienen renessanssin kun Diplo valkkasi sen Top Ranking Santogold mixtapelle, joka olikin viime vuoden paras mixtape (parhaita julkaisuja muutenkin). Kappaleen sanat ovat aika absurdia kamaa: "Did I say 16 of me. I´m sorry we´re only one... Others are just fragments"

3. Rainer Trueby: To Know You
Rainer Trüby | "To Know You" by compost
On jotain biisejä joita ei pitäisi mennä sorkkimaan. Yksi niistä on minulle ollut Syreetan ja Stevie Wonderin "To know you is to love you". Onneksi saksalainen supertuottaja Rainer Truby ei ole teesejäni kuullut, sillä tämä remix potkii todella kovaa. 2000-luvun alussa Compost Recordsin saundi oli about trendikkäintä ja kovinta mitä elektronisen musan saralta pystyi löytämään ja Rainer yksi kirkkaimmista tähdistä. Kukkulan kuningas kuitenkin vaihtuu varsinkin klubimusan puolella nopealla ja Compostin myöhemmät julkaisut ovat menneet itseltäni täysin ohi. Jazzanovan liven katsoin Flowssa ja se oli aika mitäänsanomatonta kikkelijazzia. Se on kuitenkin asia aivan erikseen. Nyt kun sofistikoituneempi disco- ja housetunnelma nostaa taas päätään, ehkä Rainerikin palaa parrasvaloihin? Biisi, jolla aloitetaan ilta.

4. Mock & Toof: K Choppers
Jo vähän vanhempi DFA-ralli, jonka alkoi aueta vasta nyt meikäläiselle. Onneksi alelaarista päätyi matkaan pohdinnan jälkeen. Baleaarinen ja kosminen meno, joka rakentuu hyvin koko biisin kestolla. Jos edellisellä stygellä aloitetaan ilta, niin tällä käännetään alun hippailu ihan bileiksi.

5. Dj DLG: Paramount (Rogerseventytwo remix)
Toinen kahden vuoden takainen biisi, joka ei ole kyllä vanhentunut yhtään. Flipperi-Heikki tutustutti aikoinaan tähän ja on kyllä yksi all-time Top Billin-hittejä, joita kukaan ei tiedä nimeltä. Näin koneen ruudulta ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa, mutta suosittelen kokeilemaan klo 2.45 täpötäydessä hikisessä klubissa. Toimii!

Mukavaa viikonloppua taas kaikille!

Jay-Z pelastaa tämän vuoden hiphopin?

Tämän vuoden odotetuin räp-levy ainakin itselleni on ehdottomasti Jay-Z:n Blueprint 3. DOA nosti odotukset jo aika korkealla, mutta valitettavasti uudet Timbalandin kanssa tuotetut biisit eivät pääse sen tasolle (tsekkaa alla). Isomman osan biiseistä on kuitenkin tuottanut Kanye West, joten odotukset eivät uusista biisivuodoista ole vielä romuttuneet. I listen to everything-blogissa on muutama tällä hetkellä irronnut makupala ja täydellinen biisilista albumin kansineen:

Jay-Z: Blueprint 3

Palvelukseen halutaan: koditon G-Funk beatboxaaja

Stones Throw on levy-yhtiö, joka on säilyttänyt laatutasonsa ja jatkanut kehittymistä 90-luvun loppuvälin "backpacker-rap"-ajoista lähtien. Uusin sensaatio yhtiöltä on kodittoman beatboxaajan biisin julkaisu. Tämä jäbä spotattiin kadulta beatboxaamasta ja videosta tuli YouTube-hitti:

Nyt on Red The Man Without The Machinen 7" "I should tell ya mommy on you" saatavilla ainakin Stones Thrown nettikaupasta. B-puolella tiukka Dam Funkin remiksi aiheesta.

Blue Tang Clan

Wu-Tang Clan on ehkä eniten elämääni vaikuttaneista bändeistä. Vaikka Wu-Tang-logo on tottakai klassinen, ovat monet vanhoista levynkansista aika kamalan näköisiä. Tätä ongelmaa lähti korjaamaan designeri Logan Walters ja hän teki todella tyylikkään näköiset toisinnot vanhoista Wu-albumeista Blue Note-kansien tyyliin. Tulokset on ihailtavissa täällä.

Pari kirjasuositusta aiheeseen liittyen:
Wu-Tang Manual: Enter the 36 Chambers
Blue Note Album cover art

Hyvää vappua kaikille!

Best of 2008 hiphop

Alunperin näytti hiphopin saralla todella heikolta, mutta loppuvuotta kohden parani:

1. Q-Tip: The Renaissance (Universal 2X12")
2. Illa J: Yancey Boys (Instrumentals) (Delicious Vinyl, 2 X 12")
3. Devin The Dude: Landing Gear (Razor & Tie, CD)
4. Black Milk: Tronic (Fat Beats, 2 x 12")
5. Young Jeezy: The Recession (Def Jam, 2 x 12")

New York palasi takaisin kartalle.

Digging in the crates vol.X

Kuten varmaan monet tätä blogia lukevat tietävät, olen vinyyli-addikti.

Sen lisäksi, että olen kultivoinut omaa levykokoelmaa useiden vuosien ajan, on sydämessäni aina ollut lämmin paikka myös muiden kokoelmille (esimerkiksi siten, että ne kokoelmat voisivat olla mun). Nyt Eilon Paz on aloittanut uuden blogin "Dust & Grooves", joka dokumentoi deejiiden ja levykeräilijoiden levykokoelmia kuvamuodossa. Blogirakennetta käytetty tosi hyvin hyödyksi ja levyvalintoja voi myös kuunnella, kun tsiigaa kuvia.

Tämänkin mainion blogin löysin Sampon blogin kautta.

Sunnuntain kolme jazz-vinkkiä

Sunnuntai on päivä, jolloin levylautasella pyörii useasti jazzia tai siihen suuntaan kallistuvaa musaa. Tänään ovat soineet seuraavat, joita voi suositella lämpimästi. Ei pelkästään yhden hitin levyjä vaan toimivat erityisesti kokonaisuuksina:

Scott Bradford: Rock Slides (ABC Probe, 1969)
Periaatteessa tyypillinen jazz-rock hybridi, mutta laatusoittajat ja biisien mielenkiintoinen fiilis, nostaa tämän levyn perusmateriaalin yläpuolelle.

Wynder K. Frog: Into the Fire (United Artists, 1970)
Harvemmin levy yllättää positiivisesti useaan otteeseen. Jo levyn ensimmäinen biisi saa tanssijalan vipattamaan. Seuraava levyn biiseistä on täyspotti, jota on sämplätty Handsome Boy Modeling Schoolin ensimmäisen levyn parhaalla biisillä. Pari avointa rumpubreikkiä sinetöi vielä levyn lokeroinnin klassikkosarjaan.

Bama The Village Poet: Ghettos of the mind (Aware, 1974)
Last Poetsin ja Gill-Scott Heronin aikalainen, joka ei koskaan saavuttanut yhtä tunnettua asemaa. Spoken-word levy, jossa musisointikin on kohdallaan (mm. Bernard Purdie rummuissa)

Riku X-Raadin vieraana

Allekirjoittaneen suloääntä voi kuunnella tänään klo 21 YleX:n X-Raadissa.

Jumala vierailee levykaupassa

Vaikkakin Levykauppa X:n käytetyt vinyylit on hinnoiteltu täysin naurettavan ylös, täytyy kaupan infantiilille mainonnalle nostaa hattua:

Jumala levykauppa X:ssä

Ja ohessa suoramarkkinointitekstiä samaiselta vinyyliviikolta:

Morjens!

Täällä puhuu Jumala. Olen kokeillut vinyylejä ja nähnyt ne hyväksi. Tästä syystä aion täräyttää Äxään niin sanotut vinyyliviikot 20.-26.10. Se tarkoittaa, että se on miinus 10 % kaikista vinyyleistä sekä liikkeillä, että netissä. Alennus lasketaan automaattisesti kassalla. Eli tää on nyt tämmöistä tällä kertaa.

Late Of The Pier, vuoden parhaita levyjä

Kun kuuntelee viikottain kymmeniä promolevyjä, seuraa kymmeniä musablogeja, ostaa (vieläkin) liikaa sinkkuja ja löytää omasta levyhyllystäänkin vielä kuuntelemattomia löytöjä, ei ole ihme ettei tuore musa säväytä. Varsinkin albumikokonaisuudet harvemmin kolahtavat.

Kaiken perustauhkan seasta kuitenkin löytyy aina välillä todellisia helmiä. Late of The Pier oli itselle aivan uusi tuttavuus. Kollega vinkkasi, että heidän debyyttialbuminsa "Fantasy black channel" on meillä ensikuuntelussa ja nyt se on pyörinyt kymmeniä kertoja putkeen toimistolla. Todella mainiota ja monipuolista uutta brittimusiikkia. Jannut ovat ilmeisesti vielä alle parikybäsiä, mutta talenttia löytyy. Vaikea puskea johonkin tiettyyn genreen, joten kuunnelkaa itse.

Ja tosiaan levy on vielä perjantaihin asti ennakkoon kuunneltavissa Late Of The Pierin MySpacessa. Ilmestyy myös Suomessa kuun lopussa.

Just when you thought it was safe in the club...

Apparently it was not.

Rikun Kesämatkaraportti osa 12: Historian siipien havinaa

En muista viimeiseen kymmeneen vuoteen juuri yhtään reissua ulkomaille ettei mukaan olisi tarttunut jonkun verran vinyylilevyjä. Nyt sekin ihme sitten tapahtui. Slovenia ei ole mikään levydiggaajan paratiisi, jollei ole erityisen perehtynyt jugoslavialaiseen musiikkiin. Sillä saralla vinyylipuolella olisi varmasti jotain helmiä löytynyt. Reissun mukavin levykauppakin tarjosi vain ceedeitä ja DVD:eitä:

Paikallinen levyhetsu Dino ja hänen maailmanmusiikkikauppansa

Dinon kanssa oli hyvät turinat Slovenian musiikkiskenestä ja ylipäätään musiikin asemasta maailman universaalina kielenä. Hyvä musiikki ei tunne maantieteellisiä rajoja. Herra oli itse pitkän linjan musiikkitoimija. Levykaupan lisäksi hän pyöritti levyjä ja oli mukana muutamissa bändeissä. Viihtyisästä kaupasta mukaan tarttui muutama cd paikallista klubimusiikkia.

Parhaiten jäi mieleen huonolla tavalla eräs levykauppa, joka oli yksi ylihintaisimpia puoteja joihin olen törmännyt koskaan. Tämä on kyseenalainen kunnia, sillä olen kuitenkin shopannut levyjä Tokiossa, Lontoossa ja Nykissä, joissa kaikissa (yli)hinnoittelu myös osataan. Paikan valikoimatkin olivat aivan kuraa. Mitään levyistä ei ollut hinnoiteltu etukäteen, joten menin tuhlaamaan aikaani noin tunnin pölyisiä levyjä kaivaen. Muutama semikiinnostava sinkku löytyi pitkän kaivelun jälkeen. Järkytys oli aika suuri, kun kysyin mitä levyt kustantavat. Kaikki levyt olivat yli 10 euroa ja kyse ei ollut mistään harkkareista. Sanoin harkitsevani asiaa ja lähdin nopeasti karkuun.

Maksaisitko sinä 15 € huonokuntoisesta Simple Mindsin Don´t You Forget About Me:n 12-tuumaisen jugoslaviapainoksesta?