Kotimaan matkailun SWOT

Uusi Basso-lehti on ilmestynyt jo jokin aikaa sitten. Allekirjoittanut jatkaa SWOT-analyysejä, tällä kertaa aiheena kotimaan matkailu. Muutenkin kaikin puolin mainio lehti, kannattaa käydä poistamassa:

Basso 2/2010

Uusi Basso ja indieräpin ihanuus

Basson tuore juhlaraamattu on ilmestynyt:

Ensinnäkin lehdessä on juttu yhdestä maailman älyttömimmistä elokuvista Black Gestaposta. Mukana on myös meikäläisen kolumni jossa menen niinkin pitkälle menneisyyteen kuin 2000-luvun vaihteeseen. Juttua fiilistellessä tuli kuunneltua tätä Fat Jackin megaeeposta. Mukana vieläkin toimivia helmiä:

Ellay Khule: I´m Khule
Minister Too Bad: Demo Stage
Busdriver: Life or death
Peace: It´s A Packed House


Yllättävän freesiltä kuulostaa.

Hyvä Asiakasmedia-mahdottomuus?

Uudessa Happi-lehdessä on allekirjoittaneen kolumni asiakasmedioista. Ohessa kolumnin betaversio, josta karsin tilanpuutteen vuoksi ruokottoman kielenkäytön pois lehteen menevään versioon. Jätän lukijoille arvioitavaksi kumpi on parempi:

Kuka on Läski-Teemu?

Asiakasmedia. Hyi saatana. En halua kotiini enää yhtään kanta-asiakaslehteä. En halua sähköpostiini enää yhtään uutiskirjettä. En halua osallistua enää yhteenkään ”asiakastilaisuuteen”.

Asiakasmedia on ristiriitainen termi, sillä suurin osa ”asiakasmedioista” ei anna meille asiakkaille yhtään mitään. Joko asiakasmedioissa kerrotaan vain firman tuotteista. Toinen ääripää ovat geneeriset asiakasmediatuotantolaitoksilta syntyvät bulkkilukujätökset, joissa on hämärtynyt täysin miltä yritykseltä tätä tuubaa taas tuleekaan. Ja ennen kaikkea miksi? Parhaimmassa tapauksessa hyvät toimittajat kirjoittavat vasurilla tyhjänpäiväisistä aiheista.

Asiakasjuhlista en edes aloita. Olen käynyt liian monet, olen nähnyt kaiken liian moneen kertaan. Tiedän drinkkilippujen tarkan määrän, smalltalk-aiheet, surkean musiikin ja missä vaiheessa lähdetään ”oikeisiin bileisiin”.

Miksei asiakasmedia osallista asiakkaita?

Asiakkaiden todellinen osallistuminen on hankala pala yrityksille, sillä yritykset eivät voi kontrolloida sitä. Asiakkaalla on oikeus olla tyytymätön ja useasti he ovatkin. Yrityksen etu olisi, jos asiakkaat vielä sanoisivat sen. Lähes kaikki firmojen avaamista keskustelufoorumeista on sortunut omaan mahdottomuuteensa. Miksi kukaan haluaisi osallistua ylhäältä säädeltyyn ja ylimoderoituun keskusteluun, mikä kaiken lisäksi rajoittuu hyvin kapealle sektorille?

Jos asiakasmedia onnistuu saavuttamaan oikean yhteisöllisyyden, ollaan vahvoilla. Tärkein Internetin sosiaalisista verkostoista (ja olen liian monissa!) on minulle helsinkiläisen levykaupan Lifesaverin keskustelufoorumi. Olen levynörtti ja dj, joka on osallistunut aktiivisesti keskusteluun foorumin perustamisesta lähtien. Levykaupalla käyn kerran pari viikossa, keskustelupalstalla käyn useasti päivässä. Kesken kiihkeän keskustelun Justicen D.A.N.C.E.-biisistä aikana joku ilmoittaa, että levyä saa nyt kaupalta. Mitään ei tuputeta, mutta asiakasta palvellaan silti.

Yritykset eivät voi hallita brändiään koskaan täydellisesti. Brändioppaat voi heittää jorpakkoon, mikäli kuluttajan kokemus brändistä on ristiriidassa hienojen brändilinjausten kanssa. Yritykset pelkäävät negatiivista palautetta niin paljon, että sortuvat väärennetyillä nimimerkeillä tehtyyn valkomaalaukseen ja tökeröihin blogiviritelmiin. Yritysten pitäisi uskaltaa kuunnella ja seurata miten kuluttajat heidän brändiään muokkaavat.

Lifesaverin keskusteluissa kiteytyvät yhteisöllisen asiakasmedian parhaat puolet. Se on läpinäkyvä, avoin ja käyttäjiensä näköinen. Siellähän puhutaan muistakin levykaupoista. Ennenkuulumatonta, nehän ovat kilpailijoita! Nimimerkki ”R ja I ja K ja U” mainostaa häpeilemättä omia soittokeikkojaan, mutta kellekään ei jää ainakaan epäselväksi kenen asialla hän on. Mitään ei tyrkytetä. Keskustelu on laajentanut alkuaikojen tiukasta levy-ja tapahtumakeskustelusta laajempiin aiheisiin. Monet aktiivisimmista keskustelijoista eivät edes ole enää levykaupan asiakkaita.

Myykö Lifesaver yhtään enempää levyjä keskustelufoorumin avulla? Ehkä ei, mutta ensimmäistä kertaa paikan päällä vierailevan palvelukokemusta varmasti helpottaa, että häntä palvelee foorumeiden keskusteluistakin tutut ”Sampo” ja ”Marika”. Foorumin tunnetuimman hahmon nurmolaisen Läski-Teemunkin ensimmäisellä Helsingin soittokeikalla heinäkuussa oli tungosta.

Ensimmäisen kerran tavatessani Läski-Teemun oikeassa elämässä, olin vähän pettynyt. Hän ei ollut nimittäin läski ensinkään, joskin muuten kirjoitustensa oloinen kaveri. Joimme baaritiskillä jallut ja jatkoilla painimme puistossa. Pystyykö sinun asiakasmediasi aikaansaamaan tällaista yhteisöllisyyttä?